maanantai 12. lokakuuta 2009
Housut ja tunnustus
Vaaleenpunaset finecord housut on valmiina ollu jo muutaman päivän, mutta en oo saanu blogattua. Oransseista puuttuu vielä se nappi, muutoin on valmista.
...ja joku sentään täällä käy, kun tunnustuskin on tullut. Kiitos Iita.
Kun tämän palkinnon saa niin täytyy tehdä seuraavat 7 kohtaa:
1. Kiitä sitä jolta sait tunnustuksen.
2. Kopioi kuva ja liitä blogiisi.
3. Laita linkki keneltä sait tunnustuksen.
4. Kerro seitsemän asiaa itsestäsi, mitä muut eivät vielä tiedä.
5. Anna tunnustus seitsemälle.
6. Linkitä nämä blogissasi.
7. Kerro näille seitsemälle tunnustuksesta.
Kaikki muut olikin helppoja tehtäviä, paitsi tuo kohta 4... HÖH, vaikeeta vaikeeta, ettei vaan tuu "mokattua" ja kerrottua liikaa. Tää "muita" ilmeisesti koskee blogimaailmaa? hih. Pakko kai ottaa härkää sarvista :)
1. Vaikka ei näistä tekeleistä huomaa, olen kuitenkin käynyt 2-vuotisen ompelulinjan ammattikoulussa. *nolottaa*
2. Oon asunu tääl Ruåttissa noin 6 vuotta.
... tää on kyl vaikeeta, oikeesti...
3. Olen jokseenkin lisäaineallergikko, onneksi en niin pidä karkeista.
4. Ajattelen aina ensin muita ja vasta vikana itteäni, joka asiassa. Eli annan heti periksi enkä ala vänkäämään tyyliin "mää ensin" jos aikaa jää, ni sitte teen omat hommat. Sen takia ei oo oikein näitä käsitöitäkään valmistunu :)
5. Kahvia on saatava heti aamusti, maidon ja sokerin kera. Ja leipää. Meillä ei ole juuri koskaan keksejä kaapissa vierasvarana, kun ei me semmosia itekkään syödä. Jos tulee yllärivieraita, niin se on oma vikansa jos tahtoo pullaa kahvin kanssa, leipää kyllä löytyy
6. Mitäs vielä?? Hmmm... Mulla on vielä *kopkop* ehjät luut, ei ole ollut kipsejä missään, eli en ole ollut hurjapää lapsenakaan. Sairaalassa olen ollut vaan synnyttämässä.
7. Vielä yksi... huhhuh... Meille otettiin kotiin koira, kun me (kaikki 4 tenavaa) oltiin pyöräilemässä ja kun tuli koira vastaan, niin jätettiin pyörät mäkeen ja JUOSTIIN kotiin. Kun pelättiin... (joo, oli alamäki kotiin päin ja oishan pyörällä päässy nopeempaa. Mutsi pakotti hakee ne fillarit...) Ja Seefferi oli se ainoa oikea rotu. Vieläkin ihailen kaikkia shäfereitä, kun vastaan tulee. Jos joskus tulee vastaan, että koira tarvis ottaa, niin ei tarvi montaa vaihtoehtoa miettiä.
Olipas urakka, nyt kahvin keittoon ja kaavojen piirtoon kun Ea nukahti päikkäreille.
Ja en nyt keksi kenelle jatkan, kun aika moni on tän jo saanu. Ottakoon ken tahtoo :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Tosi kiva, että laitoit haasteen blogiisi. On niin kiva lukea noita faktoja eri ihmisistä! =)
:) Tuli nyt mieleen, että ois tohon kohtaan 6 voinu lisätä, että PÄÄ mulla on kyllä ottanu kohuja vastaan. Taitaa olla kokoon liimattu joka puolelta :)
Miks mulla on jäänyt näin monta postausta väliin???? No nyt sitten useamman kerralla :)
Hyvännäköiset housut teidän taapertajalla :)
Hyvännäköisiä trikoita oot ostanut. Söpö tuo pupu varsinkin.
Tuosta palokunta päivästä: Ku teidän Ealla on toi maski. Mies kuunteli musiikkia kuulokkeilla ja se oli Easta hauskaa ja sieltä kuuluva musiikki sai hytkymään, mutta kun iskä laittoi Ealle kuulokkeet korville, likka rupes huutamaan kauhuissaan. Eikä meinannut itseään takaisin saada!?! Mietittiin että täytyy johtua siitä sairaala keikasta, kammoja pienellä viekin. Kipeää tehtii ja ne tipat pääs. Ei onnistuisi maski kasvoille :)
Viime keväänä meilläkin oli täällä tutustuminen uuteen paloasemaan ja nosturikorin kyydissä pääsi ihailemaan maisemia :)
Maaka: kiitos. Ja täällä kyllä tyttö tykkää pitää kuulokkeita päässä, voi kulkea vaikka kuinka kauan ne päässä, vaikka ei mitään ääntä sieltä tulisikaan.
Lähetä kommentti