tiistai 7. huhtikuuta 2009

Pääsiäishauta



Vai pitäiskö olla pääsiäinen haudalla? Vai hauta pääsiäisenä? No oli miten oli, tässä on vähän pääsiäistä pikku-Sagalle.

Toinen keltainen Esikko, tuossa keskellä on eka joka on jaksanut olla voimissaan melkein hautajaisista saakka eli reilu 2 vuotta. Niitä oli silloinkin kaksi, mutta toinen ei kestänyt siirtoa kun kumpu tasoitettiin ja tuli vain tuo normialue.

Neljä tipua ja neljä munaa. Munat on ihan oikeita suklaamunia joissa paperi päällä ja noin 2cm kooltan. Jouluomenan annoin vielä olla. Oishan tuo hienompi jos oisi ollut vielä jotain vihreää, mutta näillä mennään. Saiskohan miehen teinit tekemään muutaman pajunkissan pikkusiskolleen?

Olipa taas olemista Sagan luona, kun juur pois lähtiessä siitä meni yx kehitysvammainen aikuinen ja saattaja. Tietäähän sen, miten aitoja ihmisiä nuo kehitysvammaiset ovat. Melkein jokaisen pikkuisen haudan kohdalla sano "oh vad sorj" (miten surullista). Kyllä tuli tippa silmään. Ja on tullut kaksi pikkuista riviin lisää, kohta on muurin vierus täynnä. Huoh.

Moni käyttää tuota hautausmaata oikaisuna ja välillä on näkee niitä turhankin uteliaita kun vielä sormella osottaa seuralaiselleen "Katso tuo on elänyt vain kaksi päivää! Tuo puolivuotta! Tuo ei päivääkään!" Tekisi mieli sanoa mihin sopii sormensa laittaa ja mitä osotella. Ja toiset on siellä lenkillä. No onhan siellä lääniä juoksennella kun on pinta-ala isompi kun vatikaanin valtio. Ja jotkut etsii julkkiksia. No meitä on moneksi...

3 kommenttia:

TaiNa kirjoitti...

Minulla ainakin tulee itsestään hautausmaalla tietynlainen rauhallinen olo, siellä kuuluu vain olla tietyllä tavalla.. ihmetyttää joskus miten jotkut ei osaa käyttäytyä (ajattelevat varmasti ettei niissä haudoissa makaavia haittaa mitä siellä puhutaan ja osoitellaan). Ajattelemattomuus saattaa kuitenkin loukata haudalla vierailevan omaisen tunteita. Luulisi että hautausmaa jos mikä on paikka jossa osataan pitää suu kiinni!

Irena kirjoitti...

Itseasiassa me kierrellään hautausmaalla silloin kun käydään Pojan hautaa katsomassa. Piipahdetaan katsomassa tuttujen hautoja ja luetaan nimiä ääneen. Ja Esikoinen bongailee enkeleitä.. Hautausmaasta on tullut niin kotoisa, osa perheestä kun majailee siellä. Mutta yleensä olemmekin siellä kahdestaan, täällä päin kun ei vainajia kukaan muista ellei ole pyhä - joulu tai vastaava..

Taru itte kirjoitti...

Juu ei siinä kiertelyssä ja katselussa mitään. Tulee itsekkin välillä kierreltyä, mutta välillä ärsyttää ne persus pystyssä ja sormi ojossa kauhistelevat (yleensä vanhempia immeisiä). Toki voihan olla, että heille tai lapselleen on tapahtut samoin...