Älkää naurako, tai naurakaa vaan se on terapeuttista. (olis tietty voinu oikoa ja silittää...) Tää on siis eka tämmönen juttu ikinä minkä oon tehny ja seuraavan osaa sitte tehä paremmin (ehkä). Pohjakangas on entinen verho tai kappa tarkemmin ja ruusukaitale on pakkakankaan reunasta. Väri on vanha roosa ja mä oon iha tyytyväinen tähän, vaikka ei ihan täydellinen olekkaan.
Ja tuon ruskean tunikan koristelun oon ratkassu. Virkkaan siihen kukkia alareunaan, joko yhden tai useamman. Samalla mallilla kun on nuo muutkin kukat virkattu.
1 kommentti:
Olipas kiva, että innostuit ajatuksesta ihan toteutukseen saakka!
Ei se minunkaan ensimmäinen kotelo mitenkään mallikelpoinen ole, mutta itse tehty suurella rakkaudella - se korvaa kyllä pikkuvirheet (ja joskus vähän isommatkin...)
Lähetä kommentti